Kun tajusin, että perjantaina (22.9.2017) minulla on ainakin toistaiseksi viimeiset ylioppilaskirjoitukset, kamala paniikki iski. Mitä, jos en osaa? Mitä, jos unohdan kaiken? Mitä, jos alan panikoida ja pilaan kaiken?
Kyseessä on ruotsin kirjoitukset. Omasta mielestäni osaan asiat kohtalaisesti, mutta aina koetilanteessa tapaan panikoida ja ajatukset alkaavat laukata. Nyt kaiken lisäksi on kyseessä sähköiset kirjoitukset, joissa en koskaan ole ollut. Ei siinä mitään, hallitsen laitteet, mutta jännittää silti.
Minua todellakin kiinnostaisi tietää, miksi en vaan voi keskittyä rauhassa koetilanteeseen, vaan alan heti miettiä kaikkein pahinta. Olen harjoitellut lähes puoli vuotta, mikä voisi mennä pieleen? Vaikka en osaakaan kaikkia asioita, osaan tarpeeksi. Vaikka kaverini ovatkin rauhoitelleet, en vaan voi rauhoittua.
Kun tätä tarpeeksi miettii, alkaa naurattaa. Nauran itselleni, koska minusta tuntuu tyhmältä. Kyllä minä pärjään, mutta aivoni eivät halua uskoa sitä.
Ja vaikka kokeessa mokaisikin se ei ole maailmanloppu. On mahdollisuus uusia ja korottaa. Tätä ei aina kuitenkaan tule ajatelleeksi ennen koetta, vasta kokeen jälkeen.
Tällä hetkellä olisi varmaan parasta vetää syvään henkeä ja todeta: Mitä ikinä kokeessa vastaan tulee, yritä parhaasi. Et voi tehdä yhtään enempää. Jos kokeen jälkeen harmittaa, muista, että sinulla on vielä toinen mahdollisuus parantaa.
Tämän enempää omia ja muiden ajatuksiani sekoittamatta, on hyvä vain rauhoittua ja katsoa mitä vastaan tulee.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.